Vappu ja vähän muutakin

Suhteellisen pitkä aika edellisestä päivityksestä, mutta ei ole oikein jaksanut kirjoittaa, eikä ole ollut mitään kunnon kerrottavaakaan. Aika kulunut oikeastaan kokonaan kouluhommien, kavereiden ja futiksen pelailun kanssa. Pääsin jopa pelaamaan taas yhteen joukkueeseen, täyttä harrastelua, mutta onpahan vähän säännöllisempää harjoittelua tauon jälkeen.

Vapustakin aletaan pikkuhiljaa selvitä. Koulupäivä tänään oli vähän tuskainen, mutta ei se mitään. Koko vappu tai itse asiassa se koko viikonloppu meni enemmän tai vähemmän humalassa jossain ulkona, välillä kai sisälläkin, ainakin toivottavasti. Hirveän tarkkoja muistikuvia ei ole, mutta mitään kovin tyhmää en ole voinut tehdä, ainakaan kukaan ei ole kertonut. Hengissäkin vielä ollaan, mistä voi kai olla iloinen. Mutta kaiken kaikkiaan ihan mukava ja hauska vappu ja jotain kanssakäymistä oli vastakkaisenkin sukupuolen kanssa, siitä ei kuitenkaan sen enempää tällä kertaa.

Tämä aiemmin kertomani Jaana-juttukaan ei ole edennyt mihinkään. Se on ihan hyvä vaan, turha alkaa toisten suhteisiin puuttumaan. Sitä paitsi vapaana on paljon kivempaa, ainakin suurimman osan ajasta. Saapahan itse pääasiassa päättää, miten aikansa kuluttaa. Onhan tässä vielä aikaa, nuorena ja tyhmänä ei jaksa seurustella. Pitää yrittää tätäkin päivitellä taas vähän useammin, kun muilta kiireiltä ehtii.

Paluu arkeen

Ensimmäinen maanantai on sitten loman jälkeen takana. Meni yllättävänkin hyvin, aamulla jaksoi herätä, vaikka edellinen päivä kuluikin matkustellessa. Koulussakin hommat sujuivat, enkä edes ollut jäänyt kovin paljon jälkeen. Eiköhän noista kursseista läpi mennä. Jotenkin nyt on kyllä vähän rentoutuneempi olo, lomailu selvästi auttoi. Aurinko paistaa täälläkin ja kesä lähenee nopeasti. Vappuunkin vain kaksi viikkoa, mikäpä tässä siis ollessa.

Jaanaakin näin vajaan parin viikon tauon jälkeen, niin kuin kaikkia muitakin kavereita. Eipä tämä tilanne ole mihinkään muuttunut, ovat edelleen jätkänsä kanssa yhdessä, Ei mua edelleenkään haittaisi, vaikka niiden suhde loppuisikin, mutta en nyt jaksa vaivata sillä päätäni. Onhan tämä maailma tyttöjä täynnä, eiköhän tässä silläkin saralla jotain tapahdu. Tästä bileissä tavatusta tytöstä ei ole kuulunut mitään sen pitkänperjantain aamun jälkeen. Ei edelleenkään kummemmin harmita.

Loman pari viimeistä päivääkin sujuivat kuin aiemmat. Vähän ostoksia ja uimista, illalla sitten syömään. Paitsi uskaltauduin kokeilemaan sitä nudismihommaa. Olihan se ihan jännää olla siellä rannalla, vähän syrjässä tietenkin, kokonaan ilman housuja. Ihan yksikseni kävin ja en kovin kauaa ollut, ehkä vähän alle tunnin. Suurin osa oli taas eläkeläisiä, niin kuin varmaan aina siellä. Omanikäisiä ja alle kolmekymppisiä paljon vähemmän. Kuitenkin yhden perheen näin täysin nakuna ja lapset, tyttö ja poika olivat aika varmasti samaa ikäluokkaa mun kanssa, ehkä pari vuotta nuorempia. Ihan mielenkiintoinen kokemus, onneksi ei niin huono tuuri käynyt, että olisi joku tuttu näkynyt. Voisi melkein joskus kokeilla uudestaan, ehkä joku kaveri lähtisi mukaan. No joo, enpä kyllä ala ketään kysymään.

Sekalaista lomajuttua

Viikon loma alkaa taas olla lopuillaan.Sunnuntaina takaisin kotiin. Mitään sen ihmeellisempää täällä ei ole tapahtunut, ihan tavallista aurinkorantalomailua. Välillä ehkä vähän huonompi sää, mutta ei se mitään. Auto tosiaan vuokrattiin ja sillä sitten kierrettiin saari. Osa vuoristotietä, välillä moottoritietä. Ihan mukavaa vaihtelua ja hyvät maisemat. Las Palmasissakin tuli taas käytyä ja onhan se ihan iso kaupunki. Kaupungissa kiertely jäi tosin vähän ostoskeskusten varjoon tällä kertaa.

Lenkkeily nudistrannan läpi oli ihan jännää, kun sen pari kertaa tein :D. Aamulla kun lähtee Inglesistä juoksemaan rantaa pitkin Maspalomakseen, niin siinähän tulee välissä se nudistirantaosuus. Suurin osa tosin eläkeläisiä miehiä ja naisia, mutta oli siellä pari katsomisen arvoista nuorta naistakin. Toisella kerralla kävi mielessä jäädä itsekin joksikin aikaa aurinkoon makaamaan ilman housuja, mutta mielenhäiriö meni onneksi äkkiä ohi ja pitäydyin ihan juoksemisessa. Kai sekin olisi kokemus ollut, en tiedä, vielähän tässä olisi huominen aikaa. Nuorempia ihmisiä on vaan oikeasti vähänlaisesti, ainakaan en nähnyt. Enköhän tajua jättää välistä. Ja Maspalomaksesta ei kyllä jaksanut enää juosta takaisin hotellille, se väli meni ihan taksilla.

Semmoista tällä kertaa. Huomenna saakin varmaan jo alkaa taas pakkailemaan. Viikko menee liian äkkiä, kauemminkin viihtyisi. Sitten taas takaisin ihanaan kouluun ja muiden pikkuongelmien pariin. Eiköhän niistäkin selvitä.

Hengissä perillä

Onnistuin melko hyvin olemaan ilman nettiä nämä pari päivää, Facebookia en avannut ollenkaan ja kännykkä pysyi kiinni sunnuntaiaamuun asti, ehkä turhaan, mutta pysyi kuitenkin. Ei ollut tullut uusia viestejä siltä tytöltäkään. Päivät kuluivat kyllä vähän hitaasti, mutta niinhän ne aina pääsiäisena. Sunnuntaiaamuna (tai yönä) pitikin sitten herätä aikaisin ja lähteä ajelemaan kohti lentokenttää. Siitä sitten reilun kuuden tunnin lento ja oltiin perillä täällä Gran Canarialla siinä keskipäivällä paikallista aikaa. Lennon aikanakaan ei kai mitään sen jännittävämpää tapahtunut, ainakaan en huomannut, kun kerrankin sain nukuttua melkein koko ajan.

Ollaan siis tällä reissulla aika pienellä porukalla: vanhemmat, minä ja pikkusisko. Hotelli on ihan perustasoa Playa del Inglesissä, huoneet ihan ok ja altaitakin jonkun verran. Sää onkin sitten vähän huonompi, lämmintä vain joku 15 astetta ja jonkun verran pilviä. Vielä ei ole satanut, mutta sitäkin ilmeisesti on ennusteen mukaan viikon aikana luvassa. Loppuviikosta pitäisi sitten olla vähän paremmat kelit, mutta kyllä täällä nytkin tarkenee. Altailla ainakin on ihmisiä ja varmaan rannallakin, jos sinne jaksaisi lähteä kävelemään.

Eipä tässä oikeastaan mitään sen ihmeellisempää. Jotain tekemistä pitäisi keksiä, kun auringontto on vähän niin ja näin, kun se ei kunnolla paista. Eihän täällä mitään sen ihmeellisempää nähtävää ole, auton voisi tietenkin vuokrata ja kierrellä sillä saarta. Pohjoiskärjen Las Palmas on kuitenkin ihan kiva kaupunki käydä ja onhan täällä noita vuoristoteitä ja -kyliä kierrettävänä ja saaren eteläosan muut lomakohteet. Pitää katsoa, eiköhän täällä viikko taas kulu.

Morning after

Darraa ei ole, mutta morkkis kyllä. Tyttöjen pokaaminen kotibileistä on yhtä helppoa kuin ampuisi kaloja ämpäriin, ikävä kyllä. Tietenkin siihen tarvitaan ainakin kohtalainen ulkonäkö, edes auttavat puhelahjat ja kyky olla juomatta itseään täysin känniin. Muuta siihen ei monesti tarvita, ei millään pahalla. Eilen illalla se tuntui vielä hyvältä idealta, mutta ei oikein enää tänään. Kerrotaanpa sitten, että mitä oikein tapahtui.

Mentiin siis parin kaverin kanssa sinne yhden tytön luona olleisiin bileisiin. Kämppä oli aika iso, mutta siellä oli ehkä vain noin parikymmentä ihmistä. Juomistakin oli tarjolla ihan kiitettävästi, osasin kuitenkin olla juomatta niin paljoa kuin yleensä. Muutenkin aika tavalliset kotibileet, suurin osa porukasta muutaman tunnin jälkeen täysin kännissä, oli ihan mukavaa silti. En tuntenut koko paikasta kunnolla oikeastaan ketään muita kuin kaverini. Siinä illan aikana juttelin aika paljon yhden hyvännäköisen tytön kanssa, joka oli ilmeisesti tämän järjestäjän kavereita. Sekin oli aika selväpäisen oloinen siinä joukossa. Kävin sen kanssa ulkona tupakallakin, vaikka en edes polta. Siitä vähän aikaa ja oltiinkin sitten päädytty tämän tytön kaverin huoneeseen ja ei varmaan tarvitse kertoa, mitä siellä tapahtui...

No, mukavaahan meillä oli, ei siinä mitään. Huonomminkin voisi käydä. Vähän sen jälkeen, kun tultiin takaisin sieltä huoneesta, niin lähdettiinkin jo kavereiden kanssa pois sieltä juhlista, suoraan kotiin tietenkin. Nyt on sitten tullut viimeisen reilun tunnin aikana siltä tytöltä parikin viestiä, että haluaisi nähdä mut uudestaan. Vastasin vain, että lähden sunnuntaina ulkomailla ja olen viikon poissa, katsotaan sen jälkeen. Suoraan sanottuna toivottavasti ei katsota, se vaikutti kyllä ihan mukavalta ja oli kauniskin, mutta ei silti kiinnosta.Olen idiootti ja kusipää, tiedän, mutta ei jaksaisi aloittaa mitään säätöä ja hemmetin "Jaanakin" pyörii päässä vähän väliä.

Nyt taidan pysyä pois facebookista ja koko internetistä seuraavan viikon. Kännykänkin voisi laittaa vaikka pois päältä ja odotella sunnuntaita, että pääsee vähän karkuun näitä vaihteeksi itse aiheutettuja ongelmia. Blogia tietenkin pitää koittaa päivittää jonkun verran reissunkin aikana, jos vaan hotellin nettiyhteys toimii. Pikkusisko kun kuitenkin raahaa läppärinsä mukaan.

Vihdoin lomaa

Olipahan tuskantäyteinen päivä tänään. Heti aamulla kahdeksaksi kouluun ja vasta neljältä ulos. Kaikki kurssit tässä jaksossa hirveää pakkopullaa muutenkin, mutta tänään vielä tavallista enemmän. Ei ole helppoa, kun tietää, että muutaman tunnin jälkeen on seuraavat puolitoista viikkoa lomaa, josta viikko Kanarialla. Eihän se mikään unelmien lomakohde ole koskaan ollut, mutta saa luvan välttää. Kyllähän siellä rentoutuu, ainakin aina ennen on rentoutunut. Melkein viikon poissaolo koulusta kostautuu varmaan taas sitten ylimääräisenä työnä, mutta ei tällä hetkellä hirveästi kiinnosta. Murehtimaan ehtii sitten taas myöhemmin.

Oli ihan kiva käydä taas pelailemassa vähän futista eilen. Pari kaveriakin suostui lähtemään mukaan, vaikka vähän kylmä meinasikin olla. On se jännä, miten äkkiä taidot ja tatsi häviää. Ei tietenkään kokonaan, mutta vajaan puolen vuoden tauon huomaa, varsinkin silloin kun kaverit, jotka pelaavat edelleen tosissaan vetävät täysillä. Kesän aikana ehtii taas onneksi palauttelemaan taitoja sen verran, että pystyy itsekin vähän kikkailemaan. Pakko tunnustaa, että jonkin verran on ikävä aktiivista pelaamista. Olihan se omalla tavallaan hienoa viettää talvi-illat treeneissä neljä kertaa viikossa ja kesäisin sitten kaikki pelireissut ja muut vastaavat. Pitää melkein kysellä, vieläkö mahtuisi mukaan johonkin joukkueeseen.

Tänään olisi sitten tarjolla perinteinen, hyväksi (joskus tosin huonoksikin) todettu tapa aloittaa loma. Kaveri kertoi, että jonkun sen tunteman muijan luona on illalla bileet ja sinne pitäisi mennä. Tai ei pidä vaan on kuulemma pakko. Kai mä sitten menen, voi olla jopa ihan piristävää. Voisi kuitenkin yrittää olla juomatta sen enempää, mikään darra-aamu ei huomenna kiinnosta.

Omaa vapaata

Lintsaaminen ei varmaan ole kovin hyvä idea silloin, kun tekemistä on muutenkin tarpeeksi koulujuttujen kanssa ja ensi viikko menee vielä kokonaan lomaillessa kaikkien tuntien jäädessä väliin. Mutta tänään ei vaan millään jaksanut nousta ylös sängystä herätyskellon soitua ja lähteä pyöräilemään kouluun. Toisaalta en menettänyt paljoa mitään, mutta silti tässä taas manailen omaa laiskuuttani, ansaitusti. Ei voi kuin syyttä itseään. No ehkä tässä jotenkin selvitään kurssit läpi ja eihän siihen kesään ole kuin kaksi kuukautta enää.

Melkein keskustassa asuminen kerrostalon korkeimmassa kerroksessa on mukavaa. Tässä aamupäivän lorvaillessa olen vain istunut parvekkeella ja katsellut, kun ihmiset kulkevat milloin mihinkin. Samalla kevään tulemisenkin huomaa hyvin. Vaikka ulkona on pakkasta, niin auringonpaiste lämmittää parveketta sen verran, että siellä on jo melkein kuuma. Pitkästä aikaa aamupalankin uskalsi syödä ulkona. Kai tässä pitäisi vielä jotain hyödyllistäkin tehdä tämän päivän aikana, saa sitten nähdä mitä. Voisi vaikka käydä kavereiden kanssa vähän pelailemassa futista, jos joku suostuu lähtemään palelemaan tuonne, tekonurmetkin taitavat olla jo ainakin jossain ihan kunnossa.

Mitään sen erikoisempaa ei tässä ole tapahtunut. Tämä tyttö, kutsutaan vaikka Jaanaksi, pyörii vaan päässä. En millään jaksa ymmärrtää, että miksi olen antanut itseni taas ihastua varattuun. Maailma on tyttöjä täynnä, mutta silti tässä tuntuu aina käyvän näin. Ei vaan voi mitään. Eikä tässä nyt ole kysymys siitä perinteisestä naisten jutusta, että vastakkaisen sukupuolen edustajasta kiinnostutaan heti, kun se on varattu. Tätäkään ongelmaa tuskin edes olisi, jos "Jaana" ei koko ajan tunkisi lähelle. Ei sillä, että se mua haittaisi. Eilenkin taas juteltiin jonkun aikaa ja se vaan tuntuu jotenkin niin helpolta. Kun vaan tietäisi, miten tästäkin pääsisi yli. Ehkä ne vielä joskus eroaa ja tästä tulee jotakin, mutta ei kyllä millään kehtaa toivoa tuollaista. Ihminen on itsekäs.