Lintsaaminen ei varmaan ole kovin hyvä idea silloin, kun tekemistä on muutenkin tarpeeksi koulujuttujen kanssa ja ensi viikko menee vielä kokonaan lomaillessa kaikkien tuntien jäädessä väliin. Mutta tänään ei vaan millään jaksanut nousta ylös sängystä herätyskellon soitua ja lähteä pyöräilemään kouluun. Toisaalta en menettänyt paljoa mitään, mutta silti tässä taas manailen omaa laiskuuttani, ansaitusti. Ei voi kuin syyttä itseään. No ehkä tässä jotenkin selvitään kurssit läpi ja eihän siihen kesään ole kuin kaksi kuukautta enää.
Melkein keskustassa asuminen kerrostalon korkeimmassa kerroksessa on mukavaa. Tässä aamupäivän lorvaillessa olen vain istunut parvekkeella ja katsellut, kun ihmiset kulkevat milloin mihinkin. Samalla kevään tulemisenkin huomaa hyvin. Vaikka ulkona on pakkasta, niin auringonpaiste lämmittää parveketta sen verran, että siellä on jo melkein kuuma. Pitkästä aikaa aamupalankin uskalsi syödä ulkona. Kai tässä pitäisi vielä jotain hyödyllistäkin tehdä tämän päivän aikana, saa sitten nähdä mitä. Voisi vaikka käydä kavereiden kanssa vähän pelailemassa futista, jos joku suostuu lähtemään palelemaan tuonne, tekonurmetkin taitavat olla jo ainakin jossain ihan kunnossa.
Mitään sen erikoisempaa ei tässä ole tapahtunut. Tämä tyttö, kutsutaan vaikka Jaanaksi, pyörii vaan päässä. En millään jaksa ymmärrtää, että miksi olen antanut itseni taas ihastua varattuun. Maailma on tyttöjä täynnä, mutta silti tässä tuntuu aina käyvän näin. Ei vaan voi mitään. Eikä tässä nyt ole kysymys siitä perinteisestä naisten jutusta, että vastakkaisen sukupuolen edustajasta kiinnostutaan heti, kun se on varattu. Tätäkään ongelmaa tuskin edes olisi, jos "Jaana" ei koko ajan tunkisi lähelle. Ei sillä, että se mua haittaisi. Eilenkin taas juteltiin jonkun aikaa ja se vaan tuntuu jotenkin niin helpolta. Kun vaan tietäisi, miten tästäkin pääsisi yli. Ehkä ne vielä joskus eroaa ja tästä tulee jotakin, mutta ei kyllä millään kehtaa toivoa tuollaista. Ihminen on itsekäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti