Paluu arkeen

Ensimmäinen maanantai on sitten loman jälkeen takana. Meni yllättävänkin hyvin, aamulla jaksoi herätä, vaikka edellinen päivä kuluikin matkustellessa. Koulussakin hommat sujuivat, enkä edes ollut jäänyt kovin paljon jälkeen. Eiköhän noista kursseista läpi mennä. Jotenkin nyt on kyllä vähän rentoutuneempi olo, lomailu selvästi auttoi. Aurinko paistaa täälläkin ja kesä lähenee nopeasti. Vappuunkin vain kaksi viikkoa, mikäpä tässä siis ollessa.

Jaanaakin näin vajaan parin viikon tauon jälkeen, niin kuin kaikkia muitakin kavereita. Eipä tämä tilanne ole mihinkään muuttunut, ovat edelleen jätkänsä kanssa yhdessä, Ei mua edelleenkään haittaisi, vaikka niiden suhde loppuisikin, mutta en nyt jaksa vaivata sillä päätäni. Onhan tämä maailma tyttöjä täynnä, eiköhän tässä silläkin saralla jotain tapahdu. Tästä bileissä tavatusta tytöstä ei ole kuulunut mitään sen pitkänperjantain aamun jälkeen. Ei edelleenkään kummemmin harmita.

Loman pari viimeistä päivääkin sujuivat kuin aiemmat. Vähän ostoksia ja uimista, illalla sitten syömään. Paitsi uskaltauduin kokeilemaan sitä nudismihommaa. Olihan se ihan jännää olla siellä rannalla, vähän syrjässä tietenkin, kokonaan ilman housuja. Ihan yksikseni kävin ja en kovin kauaa ollut, ehkä vähän alle tunnin. Suurin osa oli taas eläkeläisiä, niin kuin varmaan aina siellä. Omanikäisiä ja alle kolmekymppisiä paljon vähemmän. Kuitenkin yhden perheen näin täysin nakuna ja lapset, tyttö ja poika olivat aika varmasti samaa ikäluokkaa mun kanssa, ehkä pari vuotta nuorempia. Ihan mielenkiintoinen kokemus, onneksi ei niin huono tuuri käynyt, että olisi joku tuttu näkynyt. Voisi melkein joskus kokeilla uudestaan, ehkä joku kaveri lähtisi mukaan. No joo, enpä kyllä ala ketään kysymään.

Sekalaista lomajuttua

Viikon loma alkaa taas olla lopuillaan.Sunnuntaina takaisin kotiin. Mitään sen ihmeellisempää täällä ei ole tapahtunut, ihan tavallista aurinkorantalomailua. Välillä ehkä vähän huonompi sää, mutta ei se mitään. Auto tosiaan vuokrattiin ja sillä sitten kierrettiin saari. Osa vuoristotietä, välillä moottoritietä. Ihan mukavaa vaihtelua ja hyvät maisemat. Las Palmasissakin tuli taas käytyä ja onhan se ihan iso kaupunki. Kaupungissa kiertely jäi tosin vähän ostoskeskusten varjoon tällä kertaa.

Lenkkeily nudistrannan läpi oli ihan jännää, kun sen pari kertaa tein :D. Aamulla kun lähtee Inglesistä juoksemaan rantaa pitkin Maspalomakseen, niin siinähän tulee välissä se nudistirantaosuus. Suurin osa tosin eläkeläisiä miehiä ja naisia, mutta oli siellä pari katsomisen arvoista nuorta naistakin. Toisella kerralla kävi mielessä jäädä itsekin joksikin aikaa aurinkoon makaamaan ilman housuja, mutta mielenhäiriö meni onneksi äkkiä ohi ja pitäydyin ihan juoksemisessa. Kai sekin olisi kokemus ollut, en tiedä, vielähän tässä olisi huominen aikaa. Nuorempia ihmisiä on vaan oikeasti vähänlaisesti, ainakaan en nähnyt. Enköhän tajua jättää välistä. Ja Maspalomaksesta ei kyllä jaksanut enää juosta takaisin hotellille, se väli meni ihan taksilla.

Semmoista tällä kertaa. Huomenna saakin varmaan jo alkaa taas pakkailemaan. Viikko menee liian äkkiä, kauemminkin viihtyisi. Sitten taas takaisin ihanaan kouluun ja muiden pikkuongelmien pariin. Eiköhän niistäkin selvitä.

Hengissä perillä

Onnistuin melko hyvin olemaan ilman nettiä nämä pari päivää, Facebookia en avannut ollenkaan ja kännykkä pysyi kiinni sunnuntaiaamuun asti, ehkä turhaan, mutta pysyi kuitenkin. Ei ollut tullut uusia viestejä siltä tytöltäkään. Päivät kuluivat kyllä vähän hitaasti, mutta niinhän ne aina pääsiäisena. Sunnuntaiaamuna (tai yönä) pitikin sitten herätä aikaisin ja lähteä ajelemaan kohti lentokenttää. Siitä sitten reilun kuuden tunnin lento ja oltiin perillä täällä Gran Canarialla siinä keskipäivällä paikallista aikaa. Lennon aikanakaan ei kai mitään sen jännittävämpää tapahtunut, ainakaan en huomannut, kun kerrankin sain nukuttua melkein koko ajan.

Ollaan siis tällä reissulla aika pienellä porukalla: vanhemmat, minä ja pikkusisko. Hotelli on ihan perustasoa Playa del Inglesissä, huoneet ihan ok ja altaitakin jonkun verran. Sää onkin sitten vähän huonompi, lämmintä vain joku 15 astetta ja jonkun verran pilviä. Vielä ei ole satanut, mutta sitäkin ilmeisesti on ennusteen mukaan viikon aikana luvassa. Loppuviikosta pitäisi sitten olla vähän paremmat kelit, mutta kyllä täällä nytkin tarkenee. Altailla ainakin on ihmisiä ja varmaan rannallakin, jos sinne jaksaisi lähteä kävelemään.

Eipä tässä oikeastaan mitään sen ihmeellisempää. Jotain tekemistä pitäisi keksiä, kun auringontto on vähän niin ja näin, kun se ei kunnolla paista. Eihän täällä mitään sen ihmeellisempää nähtävää ole, auton voisi tietenkin vuokrata ja kierrellä sillä saarta. Pohjoiskärjen Las Palmas on kuitenkin ihan kiva kaupunki käydä ja onhan täällä noita vuoristoteitä ja -kyliä kierrettävänä ja saaren eteläosan muut lomakohteet. Pitää katsoa, eiköhän täällä viikko taas kulu.

Morning after

Darraa ei ole, mutta morkkis kyllä. Tyttöjen pokaaminen kotibileistä on yhtä helppoa kuin ampuisi kaloja ämpäriin, ikävä kyllä. Tietenkin siihen tarvitaan ainakin kohtalainen ulkonäkö, edes auttavat puhelahjat ja kyky olla juomatta itseään täysin känniin. Muuta siihen ei monesti tarvita, ei millään pahalla. Eilen illalla se tuntui vielä hyvältä idealta, mutta ei oikein enää tänään. Kerrotaanpa sitten, että mitä oikein tapahtui.

Mentiin siis parin kaverin kanssa sinne yhden tytön luona olleisiin bileisiin. Kämppä oli aika iso, mutta siellä oli ehkä vain noin parikymmentä ihmistä. Juomistakin oli tarjolla ihan kiitettävästi, osasin kuitenkin olla juomatta niin paljoa kuin yleensä. Muutenkin aika tavalliset kotibileet, suurin osa porukasta muutaman tunnin jälkeen täysin kännissä, oli ihan mukavaa silti. En tuntenut koko paikasta kunnolla oikeastaan ketään muita kuin kaverini. Siinä illan aikana juttelin aika paljon yhden hyvännäköisen tytön kanssa, joka oli ilmeisesti tämän järjestäjän kavereita. Sekin oli aika selväpäisen oloinen siinä joukossa. Kävin sen kanssa ulkona tupakallakin, vaikka en edes polta. Siitä vähän aikaa ja oltiinkin sitten päädytty tämän tytön kaverin huoneeseen ja ei varmaan tarvitse kertoa, mitä siellä tapahtui...

No, mukavaahan meillä oli, ei siinä mitään. Huonomminkin voisi käydä. Vähän sen jälkeen, kun tultiin takaisin sieltä huoneesta, niin lähdettiinkin jo kavereiden kanssa pois sieltä juhlista, suoraan kotiin tietenkin. Nyt on sitten tullut viimeisen reilun tunnin aikana siltä tytöltä parikin viestiä, että haluaisi nähdä mut uudestaan. Vastasin vain, että lähden sunnuntaina ulkomailla ja olen viikon poissa, katsotaan sen jälkeen. Suoraan sanottuna toivottavasti ei katsota, se vaikutti kyllä ihan mukavalta ja oli kauniskin, mutta ei silti kiinnosta.Olen idiootti ja kusipää, tiedän, mutta ei jaksaisi aloittaa mitään säätöä ja hemmetin "Jaanakin" pyörii päässä vähän väliä.

Nyt taidan pysyä pois facebookista ja koko internetistä seuraavan viikon. Kännykänkin voisi laittaa vaikka pois päältä ja odotella sunnuntaita, että pääsee vähän karkuun näitä vaihteeksi itse aiheutettuja ongelmia. Blogia tietenkin pitää koittaa päivittää jonkun verran reissunkin aikana, jos vaan hotellin nettiyhteys toimii. Pikkusisko kun kuitenkin raahaa läppärinsä mukaan.

Vihdoin lomaa

Olipahan tuskantäyteinen päivä tänään. Heti aamulla kahdeksaksi kouluun ja vasta neljältä ulos. Kaikki kurssit tässä jaksossa hirveää pakkopullaa muutenkin, mutta tänään vielä tavallista enemmän. Ei ole helppoa, kun tietää, että muutaman tunnin jälkeen on seuraavat puolitoista viikkoa lomaa, josta viikko Kanarialla. Eihän se mikään unelmien lomakohde ole koskaan ollut, mutta saa luvan välttää. Kyllähän siellä rentoutuu, ainakin aina ennen on rentoutunut. Melkein viikon poissaolo koulusta kostautuu varmaan taas sitten ylimääräisenä työnä, mutta ei tällä hetkellä hirveästi kiinnosta. Murehtimaan ehtii sitten taas myöhemmin.

Oli ihan kiva käydä taas pelailemassa vähän futista eilen. Pari kaveriakin suostui lähtemään mukaan, vaikka vähän kylmä meinasikin olla. On se jännä, miten äkkiä taidot ja tatsi häviää. Ei tietenkään kokonaan, mutta vajaan puolen vuoden tauon huomaa, varsinkin silloin kun kaverit, jotka pelaavat edelleen tosissaan vetävät täysillä. Kesän aikana ehtii taas onneksi palauttelemaan taitoja sen verran, että pystyy itsekin vähän kikkailemaan. Pakko tunnustaa, että jonkin verran on ikävä aktiivista pelaamista. Olihan se omalla tavallaan hienoa viettää talvi-illat treeneissä neljä kertaa viikossa ja kesäisin sitten kaikki pelireissut ja muut vastaavat. Pitää melkein kysellä, vieläkö mahtuisi mukaan johonkin joukkueeseen.

Tänään olisi sitten tarjolla perinteinen, hyväksi (joskus tosin huonoksikin) todettu tapa aloittaa loma. Kaveri kertoi, että jonkun sen tunteman muijan luona on illalla bileet ja sinne pitäisi mennä. Tai ei pidä vaan on kuulemma pakko. Kai mä sitten menen, voi olla jopa ihan piristävää. Voisi kuitenkin yrittää olla juomatta sen enempää, mikään darra-aamu ei huomenna kiinnosta.

Omaa vapaata

Lintsaaminen ei varmaan ole kovin hyvä idea silloin, kun tekemistä on muutenkin tarpeeksi koulujuttujen kanssa ja ensi viikko menee vielä kokonaan lomaillessa kaikkien tuntien jäädessä väliin. Mutta tänään ei vaan millään jaksanut nousta ylös sängystä herätyskellon soitua ja lähteä pyöräilemään kouluun. Toisaalta en menettänyt paljoa mitään, mutta silti tässä taas manailen omaa laiskuuttani, ansaitusti. Ei voi kuin syyttä itseään. No ehkä tässä jotenkin selvitään kurssit läpi ja eihän siihen kesään ole kuin kaksi kuukautta enää.

Melkein keskustassa asuminen kerrostalon korkeimmassa kerroksessa on mukavaa. Tässä aamupäivän lorvaillessa olen vain istunut parvekkeella ja katsellut, kun ihmiset kulkevat milloin mihinkin. Samalla kevään tulemisenkin huomaa hyvin. Vaikka ulkona on pakkasta, niin auringonpaiste lämmittää parveketta sen verran, että siellä on jo melkein kuuma. Pitkästä aikaa aamupalankin uskalsi syödä ulkona. Kai tässä pitäisi vielä jotain hyödyllistäkin tehdä tämän päivän aikana, saa sitten nähdä mitä. Voisi vaikka käydä kavereiden kanssa vähän pelailemassa futista, jos joku suostuu lähtemään palelemaan tuonne, tekonurmetkin taitavat olla jo ainakin jossain ihan kunnossa.

Mitään sen erikoisempaa ei tässä ole tapahtunut. Tämä tyttö, kutsutaan vaikka Jaanaksi, pyörii vaan päässä. En millään jaksa ymmärrtää, että miksi olen antanut itseni taas ihastua varattuun. Maailma on tyttöjä täynnä, mutta silti tässä tuntuu aina käyvän näin. Ei vaan voi mitään. Eikä tässä nyt ole kysymys siitä perinteisestä naisten jutusta, että vastakkaisen sukupuolen edustajasta kiinnostutaan heti, kun se on varattu. Tätäkään ongelmaa tuskin edes olisi, jos "Jaana" ei koko ajan tunkisi lähelle. Ei sillä, että se mua haittaisi. Eilenkin taas juteltiin jonkun aikaa ja se vaan tuntuu jotenkin niin helpolta. Kun vaan tietäisi, miten tästäkin pääsisi yli. Ehkä ne vielä joskus eroaa ja tästä tulee jotakin, mutta ei kyllä millään kehtaa toivoa tuollaista. Ihminen on itsekäs.

Ongelma

Elämä on pitkä puutelilista,
se silloin tällöin täyttyy suudelmista,
elämä on elämää varten annettu,
ja se on ihanasti sanottu

Ylläolevat sanat ovat Leevi and the Leavingsin biisistä Ihanasti sanottu. Jotenkin vain tuntuu, että tuo kuvaa elämää oikeasti ihan hyvin niin kuin kyllä monet muutkin Göstan sanoituksista. Puutelista tämä elämä todellakin on, suudelmat tosin ovat tämän vuoden puolella olleet vähän vähemmällä, mutta eiköhän se siitä taas kun kesä tulee ja kaikki on rennompaa. Vähän hävettää tunnustaa, mutta tuo saattaa hyvnkin olla tällä hetkellä suosikkibiisini, auttaa myös joskus lievään ahdistukseen.

Mutta siihen ongelmaan. Taidan olla ihastunut. Kauniiseen vaaleahiuksiseen tyttöön, joka on hauska ja vielä ihan älykäskin. Ollaan samassa koulussa. Uskallan myös aika varmasti väittää, että sekin on ihastunut muhun. Tulee joka paikassa viereen istumaan, nauretaan yhdessä, siis ihan kahdestaan ja se myös koskettelee aika usein, ei tietenkään millään oudoilla tavoilla, mutta ei mua toisaalta kukaa muukaan tyttö koskettele koulussa, ainakaan kovin usein. Eli eihän tässä ole mitään ongelmaa, vai onko? No on kyllä ja vielä aika isokin. Se on varattu, mitenpä muutenkaan. Tietenkin sen poikakaverikin on vielä mun oma kaveri, ei nyt mikään paras kaveri, mutta kuitenkin. Vaikka ei se mitään muuta, että se on mun kaveri. Koskaan en semmoista muijaa yrittäisi iskeä, jonka tiedän olevan varattu.Se on vaan niin väärin, vaikka mieli tekisi. Ne tuntuu myös olevan ihan tyytyväisiä toistensa kanssa, mutta silti olen ihan varma, että tämä tyttö tykkää musta enemmän kuin vain kaverina. En nyt väitä ymmärtäväni naisia, mutta yleensä kuitenkin olen nämä merkit hyvin tajunnut. Miksi te tytöt teette tällaista? Muutenkin olisi ihan tarpeeksi muuta miettimistä.

Innolla on ainakin alkanut tämän blogin kirjoittaminen. Vuorokauden sisään jo toinen kirjoitus. Vähän sekavaa tajunnanvirtaa tällä kertaa, mutta on tässä ollut mietittävääkin taas ihan tarpeeksi. Kun luonne on tällainen jokaisesta pienestäkin asiasta stressaava, niin pää on mukavan jumissa joka toinen päivä. Taidan lähteä salille, yleensä se ainakin helpottaa vähän.

Eka kerta (bloggailussa)

Aloitan nyt sellaisen asian, mitä en koskaan kuvitellut tekeväni. Alan kirjoittamaan blogia, tavallaan päiväkirjana, mutta kuitenkin muille luettavaksi tarkoitettuna. Aiemmin pidin blogin kirjoittamista ehkä jopa säälittävänä, mutta ei hän se sitä kuitenkaan ole. En tiedä miksi tämän teen, ehkä jonkinlaisena terapiana, vaikka en nyt terapiaa tarvitsekaan. Kirjoittelen silti, sitä en tiedä kuinka kauan jaksan, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Aluksi voisin kertoa itsestäni. Kuten esittelystä näkyy, olen 17-vuotias poika, jonka elämä on välillä tylsää, välillä onneksi sitten vähemmän tylsää. Toisaalta, eikö se kuulu asiaan? Käyn lukion toista luokkaa kaupungissa, joka kuuluu Suomessa viiden suurimman joukkoon. Mitään kummallisia harrastuksia ei ole liikunnan lisäksi, jalkapallon lopetin vajaa vuosi sitten. Niin ja kirjoittamista harrastan tavallaan, siis muutakin kuin tätä blogia, ei kuitenkaan mitään runoja. Tyttöystävää ei tällä hetkellä löydy, mikä on ehkä ihan hyväkin asia, ainakin kun vertaa aiempaan tilanteeseen, mutta ei siitä sen enempää ainakaan nyt. Kavereita kyllä on ja niitä toilailuja saattaa joskus päätyä tännekin, ei ehkä kaikkein pahimpia, mutta katsotaan sitten. Ja vaikka nimimerkki on Egoistijunnu, sellainen pyrin olemaan mahdollisimman vähän, joskus tosin epäonnistuen.

Eli tänne olisi siis tarkoitus kertoa jotain tarinoita tästä elämästä. Nyt ei kyllä ole mitään erikoista kerrottavaa, vaikka eilisilta venähtikin pitkälle yön puolelle. No, ehkä ihan hyvä niin, ettei olekaan. Uusi viikko on kuitenkin jälleen alkamassa ja sen jälkeen pääsee onneksi levähtämään viikoksi Gran Canarian aurinkoon. Se tulee oikeasti tarpeeseen, lukion toinen vuosi tuntuu olevan aika paljon raskaampi kuin ensimmäinen, varsinkin tällaiselle laiskalle opiskelijalle. Mutta katsellaan, ehkä ensi viikollakin jotain tapahtuu. Eikö sitä niin sanota, että mielenkiintoisimmat asiat tapahtuu sillon, kun niitä vähiten odottaa?