Aloitan nyt sellaisen asian, mitä en koskaan kuvitellut tekeväni. Alan kirjoittamaan blogia, tavallaan päiväkirjana, mutta kuitenkin muille luettavaksi tarkoitettuna. Aiemmin pidin blogin kirjoittamista ehkä jopa säälittävänä, mutta ei hän se sitä kuitenkaan ole. En tiedä miksi tämän teen, ehkä jonkinlaisena terapiana, vaikka en nyt terapiaa tarvitsekaan. Kirjoittelen silti, sitä en tiedä kuinka kauan jaksan, mutta yritetään nyt kuitenkin.
Aluksi voisin kertoa itsestäni. Kuten esittelystä näkyy, olen 17-vuotias poika, jonka elämä on välillä tylsää, välillä onneksi sitten vähemmän tylsää. Toisaalta, eikö se kuulu asiaan? Käyn lukion toista luokkaa kaupungissa, joka kuuluu Suomessa viiden suurimman joukkoon. Mitään kummallisia harrastuksia ei ole liikunnan lisäksi, jalkapallon lopetin vajaa vuosi sitten. Niin ja kirjoittamista harrastan tavallaan, siis muutakin kuin tätä blogia, ei kuitenkaan mitään runoja. Tyttöystävää ei tällä hetkellä löydy, mikä on ehkä ihan
hyväkin asia, ainakin kun vertaa aiempaan tilanteeseen, mutta ei siitä sen enempää ainakaan nyt. Kavereita kyllä on ja niitä toilailuja saattaa joskus
päätyä tännekin, ei ehkä kaikkein pahimpia, mutta katsotaan sitten. Ja vaikka nimimerkki on Egoistijunnu, sellainen pyrin olemaan mahdollisimman vähän, joskus tosin epäonnistuen.
Eli tänne olisi siis tarkoitus kertoa jotain tarinoita tästä elämästä. Nyt ei kyllä ole mitään erikoista kerrottavaa, vaikka eilisilta venähtikin pitkälle yön puolelle. No, ehkä ihan hyvä niin, ettei olekaan. Uusi viikko on kuitenkin jälleen alkamassa ja sen jälkeen pääsee onneksi levähtämään viikoksi Gran Canarian aurinkoon. Se tulee oikeasti tarpeeseen, lukion toinen vuosi tuntuu olevan aika paljon raskaampi kuin ensimmäinen, varsinkin tällaiselle laiskalle opiskelijalle. Mutta katsellaan, ehkä ensi viikollakin jotain tapahtuu. Eikö sitä niin sanota, että mielenkiintoisimmat asiat tapahtuu sillon, kun niitä vähiten odottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti